En sinänsä vastusta tiivistä suhdetta Yhdysvaltoihin mutta hiukan jännittää, miten sen maan seuraavissa presidentinvaaleissa käy ja miten maa kehittyy sen jälkeen. Jotenkin tästä ajasta tulee todella vahvasti mieleen pienimmän pahan hakeminen.
Sikäli jos Trump saa kaiken haluamansa niin sen jälkeen tosiaan valitaan pienempää pahaa. Mutta melkeinpä kuka tahansa muu demokratian perusperiaatteita kunnioittava Republikaani niin ei silloin oikein voida mielestäni puhua pienemmän pahan valitsemisesta. Pitäisi Venäjän jo antaa tarpeeksi räikeän kontrastin johon Xin Kiina varmasti yhtyy, vaikkakin naamioi sitä “neutraaliksi” rauhanneuvottelijaksi.
Trumpin otteet menevät kyllä Erdoganien ja Orbanien ohi ja tosiaan siinä mielessä voi mahdollisesti olla kohtalokas tulos jos Trump palaa valtaan. Moni tuntuu naureskelevan vain kun oranssi mies pääsi valtaan mutta ei tunnuta aina ymmärtävän kuinka uskomattoman syvällä autoritäärisellä puolella Trump on.
Jos puhutaan väkivaltaan yllyttämisestä, lehdistöön puuttumisesta, sarjavalehtelusta ja kaikkien vastaehdokkaiden ja vaalitulosten legitimiteetin kyseenalaistamisesta (silloin kun Trump ei voita) niin kyllä Trumpin ja perus Republikaanin eroa taidetaan mitata tähtitieteelisellä asteikolla. Jos puhutaan muuten demokratian normeista niin siinä Republikaanit ovat tosiaan rikkoneet aika räikeästi jo jostain 90-luvulta asti.
Ihmiset yliarvioivat USA:n presidentin vaikutusvaltaa. Esimerkiksi merkittävät ulkopoliittiset päätökset vaativat senaatin hyväksynnän. Trump ei poikkea niin hirveästi muista Yhdysvaltain presidenteistä, jos tarkastellaan ihan vaan, mitä hän on oikeasti tehnyt nimenomaan presidenttinä. Ihmiset vaan kiinnittävät älyttömästi huomiota miehen aivopieruille.
Varsinkin mitä tulee USA:n pitkäaikaisiin geopoliittisiin intresseihin, niin amerikkalaisessa valtakeskittymässä on siihen erittäin vankka konsensus. Puhutaan siis sekä kongressista että virkakoneistosta (puolustusministeriö, CIA, jne., ns. “deep state”). Yksi näistä konseksuksen aiheista on se, että Eurooppaa on puolustettava sotilaallisesti. Presidentillä on toki vaikutusvaltaa, mutta hän ei millään voi esimerkiksi yksi päivä sanoa, että Nato on perseestä, pärjäilkää Euroopassa omillanne.
En sinänsä vastusta tiivistä suhdetta Yhdysvaltoihin mutta hiukan jännittää, miten sen maan seuraavissa presidentinvaaleissa käy ja miten maa kehittyy sen jälkeen. Jotenkin tästä ajasta tulee todella vahvasti mieleen pienimmän pahan hakeminen.
Sikäli jos Trump saa kaiken haluamansa niin sen jälkeen tosiaan valitaan pienempää pahaa. Mutta melkeinpä kuka tahansa muu demokratian perusperiaatteita kunnioittava Republikaani niin ei silloin oikein voida mielestäni puhua pienemmän pahan valitsemisesta. Pitäisi Venäjän jo antaa tarpeeksi räikeän kontrastin johon Xin Kiina varmasti yhtyy, vaikkakin naamioi sitä “neutraaliksi” rauhanneuvottelijaksi.
Trumpin otteet menevät kyllä Erdoganien ja Orbanien ohi ja tosiaan siinä mielessä voi mahdollisesti olla kohtalokas tulos jos Trump palaa valtaan. Moni tuntuu naureskelevan vain kun oranssi mies pääsi valtaan mutta ei tunnuta aina ymmärtävän kuinka uskomattoman syvällä autoritäärisellä puolella Trump on.
Ja muita satuolentoja
Jos puhutaan väkivaltaan yllyttämisestä, lehdistöön puuttumisesta, sarjavalehtelusta ja kaikkien vastaehdokkaiden ja vaalitulosten legitimiteetin kyseenalaistamisesta (silloin kun Trump ei voita) niin kyllä Trumpin ja perus Republikaanin eroa taidetaan mitata tähtitieteelisellä asteikolla. Jos puhutaan muuten demokratian normeista niin siinä Republikaanit ovat tosiaan rikkoneet aika räikeästi jo jostain 90-luvulta asti.
Ihmiset yliarvioivat USA:n presidentin vaikutusvaltaa. Esimerkiksi merkittävät ulkopoliittiset päätökset vaativat senaatin hyväksynnän. Trump ei poikkea niin hirveästi muista Yhdysvaltain presidenteistä, jos tarkastellaan ihan vaan, mitä hän on oikeasti tehnyt nimenomaan presidenttinä. Ihmiset vaan kiinnittävät älyttömästi huomiota miehen aivopieruille.
Varsinkin mitä tulee USA:n pitkäaikaisiin geopoliittisiin intresseihin, niin amerikkalaisessa valtakeskittymässä on siihen erittäin vankka konsensus. Puhutaan siis sekä kongressista että virkakoneistosta (puolustusministeriö, CIA, jne., ns. “deep state”). Yksi näistä konseksuksen aiheista on se, että Eurooppaa on puolustettava sotilaallisesti. Presidentillä on toki vaikutusvaltaa, mutta hän ei millään voi esimerkiksi yksi päivä sanoa, että Nato on perseestä, pärjäilkää Euroopassa omillanne.